Olin nuorena tyttönä kesätyöpaikassa, josta postitettiin kirjeitä kaikkiin Suomen kuntiin. Minua nauratti kovasti kunnan nimi Maksamaa. Mietin, syödäänkö siellä paljon maksamakkaraa. Olisiko jossain Keuhkomaa tai Munuaismaa tai muita sisäelimiin liittyviä kuntia? Vai liittyikö nimi jotenkin maksamiseen? Tyyliin ”maksa tai itke ja maksa”. Eiköhän Maksamaa kuitenkin ollut suomenkielinen mukaelma pohjalaisen kunnan ruotsinkielisestä nimestä Maxmo.
Paljon myöhemmin kehityin sukututkijaksi ja etsin isoisäni isoäidin Vilhemina Parviaisen sukujuuria. Hänen isänsä suku, Nordbergit, vaikutti Tornionlaaksossa virkamiehinä, pappeina ja kauppiaina. Kun selvittelin reittejä ajassa taaksepäin, Nordbergit olivat putkahtaneet ihmiskunnan tietoisuuteen – missäs muualla kuin Maksamaalla.
Olin joskus ostanut jostain alelaarista puoli-ilmaisen kirjan Kainuun tervansoutajista. Muutaman vuoden se pyöri hyllyssäni, mutta sitten totesin seudun ihan vieraaksi suvulleni. Kirja lähti Kuulutko Sukuuni -tapahtuman Kirjakomeroon eli kirjakirpputorille. Eipä mennyt aikaakaan, kun ryhdyin tutkailemaan esi-isäni värjärimestari Komlinin taustoja. Johan Henrik oli syntynyt Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella ja oli alkuperäiseltä nimeltään Komulainen. Hänen isänsä Heikki Komulainen oli saapunut paikkakunnalle Kainuusta, ilmeisesti Kuhmon kautta syntymäpitäjästään Sotkamosta. En ole ehtinyt tarkemmin tutkia, löytyisikö Heikin taustalta tervansoutajia.
Sukututkija ei voi siis olla koskaan kyllin varovainen. Kovin ”väärältä” tuntuva paikkakunta saattaakin olla kaukaisen esivanhemman lähtöseutu.
Maija Parviainen
Vantaan Seudun Sukututkijat ry 